Väsymisen merkit – mitä kehoni kertoo minulle? Trötthetens tecken – vad försöker min kropp säga mig?

   Kuva: Péter Kövesi Pexel- kuvapalvelu
 

Ajaessani varhain aamulla töihin peltojen halki näin taivaalla sateenkaaren. Se kaartui kauniina ylläni, ja yritin hahmottaa sen alkua ja loppua. Kun luulin olevani sen pään luona, se liukui aina kauemmas, etäämmälle. Samalla mieleeni nousi ajatus siitä, miten usein kaunis juuri tässä hetkessä jää huomaamatta, kun silmämme etsivät päämäärää tai lopputulosta.

Tällä viikolla olen huomannut kehoni kertovan väsymyksestä entistä selvemmin. Surumielisyys hiipii mieleen, keskittyminen katkeaa, tavallisetkin sanat unohtuvat kesken lauseen. Vaikka nukun, urheilukelloni näyttää yö toisensa jälkeen punaista: erittäin heikko palautuminen.

Syksy tuo mukanaan uusia asioita, opeteltavaa ja omaksuttavaa. Kun pää on väsynyt, se tuntuu painavalta ja sumuiselta. Ehkä joku muukin tunnistaa tämän tunteen – että vaikka tekee parhaansa, palautumista ei tapahdu.

Uupumus on kehon viesti. Se kertoo, että kuormaa on liikaa ja että olisi pysähdyttävä. Ei siksi, että olisi epäonnistunut, vaan siksi, että ihminen ei ole kone.



Kuvaaja: Gabriela Palai: https://www.pexels.com

Pienet, arkiset valinnat auttavat minua hieman: hengityksen seuraaminen hetken ajan, lyhyt kävely ilman kiirettä, päätös sulkea ruudut hyvissä ajoin ennen nukkumaanmenoa. Ja ehkä tärkeimpänä: itselleni sanottu lupaus, että tänään riittää tämä.

Kehomme on viisas. Se varoittaa meitä pienillä merkeillä ennen kuin on liian myöhäistä ja väsymys saa meistä otteen. Ehkä keho yrittää sanoa:  hidasta, ota ja anna aikaa itsellesi, ymmärrä itseäsi kuten ymmärrät muita. 


                                     

                                                    Kuvaaja: Nothing Ahead: https://www.pexels.com

Sateenkaari muistutti minua siitä, että elämä ei aina ole määränpäässä vaan hetkessä. Ehkä sama pätee myös jaksamiseen – ei tarvitse nähdä loppua tai päätepistettä. Riittää, että pysähtyy juuri tähän ja huomaa, mitä kehoni kertoo nyt.


Kun mieli on apea, pienikin itsensä hoitaminen ja helliminen voi kohottaa oloa. Self care ei aina tarkoita suuria tekoja – joskus se on yksinkertaista, kuten lämmin kylpy, rauhallinen teehetki tai hetki omien ajatusten kanssa. Pieni arjen hemmottelu muistuttaa meitä siitä, että olemme tärkeitä ja ansaitsemme hyvää huolenpitoa.


Kuvaaja: Tara Winstead: https://www.pexels.com

 

Kun väsymys muuttaa mielialaa – mitä kehossa oikeastaan tapahtuu?

Fyysinen väsymys ei näy vain lihaksissa – se tuntuu myös mielessä. Kun kuormitus kasvaa liian suureksi tai palautuminen jää vajaaksi, keho lähettää aivoille signaaleja, jotka muuttavat mielialaa. Tämä voi näkyä alakulona, haluttomuutena, ärtymyksenä tai unettomuutena.

Miksi näin tapahtuu?

  • Tulehdusviesti kehosta aivoihin: Rasitus lisää tulehdusvälittäjäaineita, jotka saavat aivot “sairausmoodiin”. Oireina alakulo ja vetäytyminen.
  • Aivojen välittäjäaineiden muutos: Pitkittynyt rasitus muuttaa serotoniinin ja dopamiinin tasapainoa → olo muuttuu väsyneeksi ja kiukkuiseksi.
  • Uni häiriintyy: Univaje heikentää tunteiden säätelyä ja lisää negatiivisia tuntemuksia.
  • Energiavaje: Jos syöminen ei vastaa kulutusta, hormonit heilahtavat ja mieliala laskee.

Mitä voit tehdä?

  • Liiku kevyesti useammin kuin kovaa – kevyt liike virkistää, liian raskas kuormittaa lisää.
  • Anna aikaa palautumiselle ja pidä lepopäiviä.
  • Panosta uneen – vältä raskaita treenejä aivan ennen nukkumaanmenoa.
  • Syö riittävästi ja säännöllisesti – energia on myös mielialan polttoaine.
  • Seuraa omaa fiilistä – jos väsymys ja alakulo jatkuvat, se voi olla merkki ylikuormituksesta.

Jos kiinnostuksesi aiheeseen heräsi, näistä käyttämistäni lähteistä voit lukea lisää:


Kuvaaja: Ike louie Natividad: https://www.pexels.com


När jag tidigt en morgon körde genom åkrarna på väg till jobbet såg jag en regnbåge på himlen. Den välvde sig vackert ovanför mig, och jag försökte urskilja var den började och slutade. När jag trodde att jag var vid dess ände gled den alltid längre bort, allt längre i fjärran. Samtidigt slog det mig hur ofta det vackra i själva ögonblicket förblir osynligt, när våra ögon söker efter ett mål eller ett slutresultat.

Den här veckan har jag märkt tydligare än förr att min kropp signalerar trötthet. En känsla av vemod smyger sig in, koncentrationen brister och vanliga ord faller bort mitt i en mening. Även om jag sover visar min träningsklocka natt efter natt rött: mycket svag återhämtning.

Hösten för med sig nya saker, sådant som ska läras och tas in. När huvudet är trött känns det tungt och dimmigt. Kanske någon annan också känner igen sig – den där känslan av att återhämtningen uteblir, trots att man gör sitt bästa.

Utmattning är kroppens budskap. Den berättar att belastningen är för stor och att man borde stanna upp. Inte för att man har misslyckats, utan för att en människa inte är en maskin.

        

 Kuvaaja: Saliha Sevim: https://www.pexels.com


Jag har märkt att små, vardagliga val hjälper mig åtminstone lite: att följa andningen en stund, en kort promenad utan brådska, beslutet att stänga av skärmarna i god tid före läggdags. Och kanske viktigast av allt: löftet till mig själv att det här får räcka idag.

Vår kropp är klok. Den varnar oss med små signaler innan det är för sent och tröttheten får grepp om oss. Kanske försöker kroppen säga: sakta ner, ge dig själv tid, förstå dig själv så som du förstår andra.

Regnbågen påminde mig om att livet inte alltid finns i slutmålet utan i stunden. Kanske detsamma gäller ork och återhämtning – vi behöver inte se slutet eller slutpunkten. Det räcker att stanna upp just här och lägga märke till vad min kropp försöker berätta nu.


När sinnet känns nedstämt kan även en liten handling av egenomsorg och omtanke göra skillnad. Self care behöver inte vara något stort – ibland räcker det med ett varmt bad, en lugn tekopp eller en stund med sina egna tankar. Små stunder av vardaglig omvårdnad påminner oss om att vi är viktiga och värda att ta hand om.


Kuvaaja: Taryn Elliott: https://www.pexels.com/fi



När trötthet påverkar humöret – vad händer egentligen i kroppen?

Fysisk trötthet syns inte bara i musklerna – den känns också i sinnet. När belastningen blir för stor eller återhämtningen uteblir, skickar kroppen signaler till hjärnan som förändrar humöret. Det kan visa sig som nedstämdhet, olust, irritation eller sömnlöshet.

Varför händer det?

  • Inflammationssignal från kroppen till hjärnan: Belastning ökar inflammatoriska ämnen som får hjärnan i ett ”sjukläge”. Symtomen är nedstämdhet och tillbakadragenhet.
  • Förändring i hjärnans signalsubstanser: Långvarig belastning rubbar balansen mellan serotonin och dopamin → känslan blir trött och irriterad.
  • Sömnen störs: Sömnbrist försvagar känsloregleringen och förstärker negativa känslor.
  • Energibrist: Om intaget inte motsvarar förbrukningen rubbas hormonerna och humöret försämras.

Vad kan du göra?

  • Rör dig lätt oftare än hårt – lätt rörelse piggar upp, för tung belastning tröttar ut ytterligare.
  • Ge tid för återhämtning och planera in vilodagar.
  • Satsa på sömnen – undvik hårda träningspass precis före läggdags.
  • Ät tillräckligt och regelbundet – energi är också bränsle för humöret.
  • Följ ditt eget mående – om trötthet och nedstämdhet fortsätter kan det vara tecken på överbelastning.

Källor och vidare läsning

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tervetuloa Ilolla liikkeellä - ajatusten pariin!

Kuva
Hei, olen tämän blogin takana – äiti, vaimo, tytär, sisar, ystävä ja arjesta elämän kauneutta etsivä viisikymppinen. Kuunteleminen , kohtaaminen ja kehon viestien ymmärtäminen ovat olleet työni ytimessä vuosikymmenet. Niin kasvatuksen, opetuksen kuin liikunnan ohjaamisessakin. Elämä kuljettaa meitä eri rytmeissä, ja joskus se pysäyttää katsomaan uudelleen: miten jaksan, mitä oikeastaan tarvitsen? Minulle ikä ja kokemus ovat tuoneet mukanaan sen vahvuuden, että lopulta, kompuroinnin jälkeen, osaan kuunnella tarkemmin itseäni – ei enää ulkoa tulevia ohjeita, vaan sisältä tulevia viestejä. Ehkä sinäkin tunnet sen. Tiedät, miltä keho kuulostaa, kun se pyytää lepoa. Osaat erottaa väsymyksen, joka ei katoa nukkumalla , ja kaipauksen pysähtymiseen, edes hetkeksi. Liike itsessään tuo iloa – se on meille sisäänkirjoitettu, biologinen elinvoiman lähde. Kun liike lakkaa, myös elämän voima hiipuu. Mutta se, millaista liikettä kehomme kaipaa, muuttuu elämän myötä. Nuoruuden tempo väistyy, ja ...
Read more »

Liike voi hoitaa - tai hajottaa jos ajoitus on väärä Rörelse som helar – eller bryter ner om tidpunkten är fel

Kuva
                          Liike vai lepo – kumpaa tarvitsen juuri nyt? Kesäinen päivä ilman kiirettä. Kalenterissa tilaa, mutta kehon sisällä jotain tuntuu levottomalta. Pitäisikö lähteä liikkeelle – vai jäädä vain lepäämään? Näissä hetkissä ei ole oikeaa eikä väärää. On vain kysymys, johon ei aina löydy vastausta yhdellä istumalla: mitä minä todella nyt tarvitsen? Kun keho alkaa puhua toisin Iän myötä olen alkanut kuulla kehoni viestejä hieman kirkkaammin. Ne eivät aina huuda, mutta ne eivät myöskään enää kuiskaa. Ne ilmoittavat itsestään unettomana yönä, jumittavina lihaksina tai ajatuksina, jotka eivät jaksa enää innostua. Monet meistä ovat kulkeneet vuosia suorittamisen polkua. Arki, työ, huolehtiminen. Aina on ollut syy puskea vähän vielä. Ja niin kauan kuin palautuminen on toiminut, se on kantanut. Mutta jossain kohtaa jotakin muuttuu – ja keho alkaa kertoa, että nyt ei enää mennä entisellä tavalla. Ehkä ...
Read more »

Loppukesä kutsuu kävelemään- iloa ja voimaa poluilta ja Asahista Sensommaren lockar till promenader – glädje och styrka från stigar och Asahi

Kuva
                                                                                           Olen aina rakastanut kävelemistä. Siinä on jotain omanlaistaan vapautta ja itsenäisyyttä. Voin lähteä silloin, kun haluan, ja kulkea juuri siihen suuntaan, joka tuntuu oikealta. Kävely on ollut minulle aina tapa päästä paikkoihin, joihin en muuten pääsisi – metsän rauhaan, järven rantaan, hiljaisille poluille, joissa mieli saa levätä. Kävely on myös kuin sisar Asahille. Molemmat ovat lempeitä, kehoa kuuntelevia tapoja liikkua. Molemmissa hengitys saa tilaa ja keho rullaa eteenpäin luonnollisessa rytmissään. Asahissa pysähdytään hengittämään ja liike syntyy rauhasta, kävelyssä liike syntyy askelista, mutta molempia yhdistää sama ajatus: keho ja mieli saavat kulkea yhtä...
Read more »